Kirjoitin täällä, miten meitä neuvottiin toimimaan yksivuotiaan nieltyä lasinsiruja parempiin suihin. Terveyskeskuksesta konsultoitiin lastenlääkäriä ja lastenkirurgia, jotka molemmat kehottivat seuraamaan lapsen vointia ja tarve toimenpiteisiin on vain, jos lapsen oksennuksessa on verta tai ilmaantuu muuta huolestuttavaa. Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, lasinsirut todella tulivat elimistöä vahingoittamatta muutamassa päivässä ulos.

Minun epäkiitollinen tehtäväni oli muovihanskat kädessä käydä kakkaa läpi. Alun perin luulin, että nieltyjä siruja oli kaksi, mutta löysinkin kolme pientä murua. Ensimmäisellä kerralla vahdatessani yritin huuhdella sirun esiin voidakseni tarkastella tätä kauhun ja paniikin aiheuttajaa. Mutta liukkaat hanskat, liukas kakka ja liukas lasi: pirstale hulahti viemäriin siltä seisomalta. Viemärin hajulukosta en sitä enää viitsinyt metsästää. Seuraavien kohdalla suosiolla vain tunnustelin pienet, terävät murut ja ristin ne lopuiksi sirpaleiksi.

Peloissani ja hermostuksissani pyysin somessa vertaistukea ja kokemuksia. Ja voi mitä kaikkea sainkaan lukea lasten nielaisseen ja kiemurtaneen kaikki suolimutkatkin ihan tavallista reittiä ulos! Muun muassa:

metallikuulia
kolikoita
helmiä
legoja
korvakoruja
paristoja
magneetteja
lasia ja sen sirpaleita (emme siis suinkaan olleet ainoita)
hakaneuloja
ja jopa nuppineuloja!

Suurin osa tulee vaarattomasti ulos. Joskus saatetaan ultrata, että esimerkiksi nuppineula on päätynyt nuppi eikä terä edellä matkaan. Ainoa todella vaarallinen vaikuttaisi olevan paristo, sillä se saattaa alkaa vuotaa vatsahappojen syövyttäessä. Jos lapsi on nielaissut pariston, on todella kiire päivystykseen.

Kuopus on ollut oma, riiviöimäinen itsensä koko ajan. Sirujen kakkaaminenkaan ei tuntunut missään. Toisin kuin kesällä, kun lapsi pisteli suuhunsa puolet Oittaan uimarannasta ja väänsi itkulla seuraavana aamun jätöksen, josta olisi voinut askarrella hiekkakakkoja.