– Meillä pojan lempiväri on pinkki.

– Vaaleanpunainen on vain väri muiden joukossa.

– Ostan pinkkejä vaatteita pojalleni.

Näin kerron mielelläni tilaisuuden tullen. Isolle osalle asia on itsestään selvää ja moni vastaa ”Meilläkin pojan lempiväri on pinkki!” tai vastaavaa. Joitakin näiden mainitseminen erikseen ärsyttää, sillä tuntuu kuin tällä haettaisiin erikoisuuden tavoittelua tai haluttaisiin alleviivata omaa sallivuutta ja vanhemmuutta. Mutta todellinen syy on että vieläkin, vuonna 2019 törmää kauhisteluun pojasta ”tyttövärin vaatteissa”.

Asenteita ja ennakkoluuloja

Leikkipuistossa tuttu äiti järkyttyi silmin nähden, kun poikavauva oli puettu siskon vanhoihin vaatteisiin.

– Ethän sä voi pitää pojalla tytön vaatteita! Pukeutuuko sun mies muka pinkkiin?!

Häkellyin hetkeksi, mutta onneksi ehdin nauraen kertoa että kyllä, muun muassa miehen lempparipaita on vaaleanpunainen. Äiti näytti epäluuloiselta, mutta ei kommentoinut vaatetusta toiste.

Kun poikani syntyi 2016, käytin hänellä isosiskolta jääneitä, usein vaaleanpunaisia tai hempeitä, vaatteita. Ei vauva välitä vaatteen väristä ja kaapit olivat täynnä hyvää, käyttökelpoista vaatetta. Tämä aiheutti usein ensireaktiona joko tyrmistystä tai hyväntahtoista hämmennystä. Kun poika oli viime talvena siskolta perityssä vaaleanpunaisessa haalarissa, kommentti oli, ”onpas siinä suloinen tyttö” tai:

– Pojalla pinkkiä?

Miksi ostaa leikki-ikäiselle vaaleanpunaista?

Puenko pojan vaaleanpunaiseen vain ajaakseni omaa agendaani? En sentään.

Hieman alle kolmivuotiaana poikani ilmoitti lempivärikseen pinkin. Ryhmä Hausta lemppari on Kaja, My Little Ponyista Pinkie Pie. Ja ne vaatteet. Isosiskolla oli alkanut samassa iässä vihreä kausi, joten pinkkejä kuteita ei kaapeista löytynytkään kuin kulahtaneet housut ja tiikeripaita. Koska lapsi halusi nimenomaan tietyn väristä vaatetta eikä prinsessan kuvalla varustettuja pukimia, sainkin toden teolla etsiä sinänsä neutraalia, mutta vaaleanpunaista vaatetta. Vaatevalmistajat eivät selvästikään ole vielä kartalla siitä, että yhä useampi antaa lapsensa itse vaikuttaa lempiväriin ja pukeutumiseen,vaan värit ja aiheet ovat usein tiukan sukupuolittunutta. Vaaleanpunaisissa on prinsessaa ja kissanpentua, tummissa vaatteissa hirviöitä ja työkoneita.

Kahlattuani kirpparit ja vaatevalmistajien kotisivut läpi, viimein Villervallalta (ei kaupallista yhteistyötä) löytyi vaaleanpunaista vaatetusta, – ilman Iines Ankkaa tai äiteliä prinsessoja. Voi sitä riemua, kun hartaasti odotetut paidat ja housut saapuivat. Edelleenkin vaatepinosta valikoituvat nämä asut jos ne suinkin puhtaana ovat.

Kauhistelu voi johtaa kiusaamiseen

Palataan hetkeksi siihen, missä tuttu äiti pöyristyi isosiskon vaatteista pikkuveikalla. Hetkeä myöhemmin ehkä 3-4-vuotias poika tuli katselemaan vauvaa. Hän katsoi vuoroin vauvaa ja vuoroin tyttövaatetta kauhistellutta äitiä.

– Miksi toi vauva on puettu vaaleanpunaiseen?

– Siksi kun isosiskolta jäi tällaista vaatetta.

– Aha.

Asia oli onneksi sillä selvä.

Lapsilla ei ole syntyjään olettamuksia tyttöjen tai poikien väreihin tai kuoseihin, vaan lapset omaksuvat aikuisilta asenteet ja esimerkin. Vaikka aikuiset haluaisivat ajatella toimivansa kiusaamista ehkäisevästi, voi yksi varomaton lause siirtää ennakkoasenteita eteenpäin. Lapsi oppii, että tilanteessa on jotain outoa ja paheksuttavaa. Pahimmillaan tilanne voi edetä kiusaamiseen, tai ainakin rajoittaa lapsen mahdollisuuksia olla oma itsensä. Juuri siksi haluan normalisoida edelleen, vielä vuonna 2019, poikaa vaaleanpunaisessa vaatteessa. Jotta jonain päivänä se ei aiheuta enää kenessäkään kummastusta.