Ne yöt, kun lapsi, tai useampi, herättää kerran toisensa jälkeen. Nukkua ei ehdi kenties ollenkaan ja edessä on pitkä päivä lasten kanssa. Itse opin kolmannen lapsen myötä, miten päivästä saa tehtyä edes pikkuisen siedettävämmän.

Ruutuaikaa ja harvinaisempaa toimintaa

Leffapäivä. Pidän kaapissa aina popcornia, jotta hätätapauksessa voin laittaa leffan pyörimään ja lapsille popparit. Tämä toimii kahteen isompaan, mutta pienin ei vielä leffoista perusta. Jos kuopus nukkuu elokuvan aikana päiväunia, voi itsekin koomata sohvalla.

Muovailuvaha, värityskirjat ja piirtäminen. Lapset jaksavat innostua tavanomaisesta jos sen toteuttaa uudella tavalla. Meillä toimivat harvinaisemmat kynät, levittämällä jättimäinen litoposteri lattialle piirrettäväksi tai pyhittämällä koko pöytä taidealustaksi. Maalaamissotkua en väsyneenä jaksa, mutta Maalaa vedellä -kirjat hoitavat homman. Tämä on tyyriimpi vaihtoehto, mutta joskus sitä myisi vaikka munuaisensa hiljaisesta hetkestä.

Aarrearkku. Oikeammin laatikko, joka sisältää kaikkea harvoin saatavilla olevaa. Tänne on jemmattu matkatekeminen, kinderyllätykset ja joitakin ylimääräisiä tavaroita. Hankaluutena on illalla muistaa metsästää takaisin kaikki harvinaisuudet. Ne tuppaavat helposti katoamaan lelupaljouteen.

Kotoa lähteminen. Voi kuulostaa hassulta järjestää kuolemanväsyneenä retkipäivä, mutta lähtemisen jälkeen helpottaa. Lapset viihtyvät yleensä paremmin, kun on ulkopuolista viihdykettä. Kotia ei tarvitse jatkuvasti siivota eikä laittaa ruokaa. Eväätkin voi ostaa matkan varrelta.

Valmisruokaa ja karkkipiiloja

Kuivamuona. Kaapissa on aina kuivamuonaa. Hernesoppa, kuivapussiruuat, mikä tahansa missä lukee ”lisää vain vesi”. Meillä lasten ehdoton ykkönen on pussinuudelit. Lapset riemastuvat nuudelipäivistä ja äiti loistaa kokkina lisäämällä kiehuvan veden.

Karkit. Kun ei vaan jaksa kuunnella sitä ainaista kitisemistä ja huutamista. Meillä löytyi eräänä itkettävän väsyneenä päivänä viikonlopulta unohtunut karkkipussi. Lasten silmät pyöristyvät ihastuksesta, kun iskin namit eteen. Lapset pysyivät hiljaa koko karkkipussin syömiseen kuluvan ajan. Ainoa ääni asunnossa oli pussin hiljainen rapina ja satunnainen huomio millainen karkki nyt katoaa vatsaan.

Hetki itselle

Kerran lukittauduin vessaan pienen sipsipussin ja dipin kanssa. Luin lehteä, dippailin sipsejä ja huutelin välillä: ”Äiti tulee ihan just, äiti on nyt vessassa!”. Miehen ilme oli korvaamaton, kun hän illalla löysi tyhjän sipsipussin ja kermaviilipurkin piilotettuna hammasharjojen taakse.

Vertaistuki. Someta. Roiku facebookissa. Soita, tekstaa kaverille tai kirjoita someen ja pura sinne miten kurjasti on nukuttu. Hyvin todennäköisesti pian saat tsemppiviestejä, vertaistukea, virtuaalikahvia ja sympatiaa. Pyydä hauskoja meemejä tai mikä ikinä antaa voimaa. Itse roikun sumeilematta kännykällä kunnes taas jaksaa.

Entä se tärkein voimavara? Voisin sanoa, että rakkaus, mutta sanonpa että vahva, tumma kahvi. Yhden katastrofaalisen kerran olivat sekä kahvi, että suodatinpussit lopussa. Purskahdin lohduttomaan itkuun ja kirjoitin siitä esikoisen vauvaryhmään. Olin valvonut viikkoja, ehkä kuukausia, esikoisen univaikeuksien vuoksi. Ei kulunut kauaa, kun ovelta kuului koputus. Lähellä asuva saman ryhmän äiti oli lukenut kirjoitukseni ja kiikutti ovelle suodatinpusseja sekä ihanasti tuoksuvia kahvinpuruja. Se taisi olla elämäni paras muki kahvia.

Tsemppiä väsyneisiin päiviin! Parempia öitä ja nukuttuja unia. ❤