Nyt on luvattu epävakaista säätä loppuviikoksi kai koko maahan, joten jos haluaa jotain hauskaa siitä keksiä, niin miten olisi kesäkotilot? Tai vaikka pidemmäksi aikaa lemmikiksi?

Meillähän on jo pappakissa, mutta se ei riittänyt lasten hoivaamisen tarpeeseen. Niinpä eräänä sateisena kauppareissuna keksin kotiloita väistellessäni, mitä tekisin. Nappaisin muutamia kotiloita lasten hoidettavaksi.

Ensin piti selvittää, saako niin tehdä. Luonnonvaraisia elikoita kun ei noin vaan saa ottaa lemmikiksi, vaan valtaosa kärsii vankeudessa ja se on syystä laissa kiellettyä. Kävi ilmi, että lehtokotilo on haittalajien ja hävitettävien listalla eikä sen pitämistä viiden tähden kotilohotellissa kielletä. Jos kotiloa ei halua pitää talven yli, se tulee lopettaa asianmukaisesti. Luontoon sitä ei saa palauttaa.

Millaisia kotiloita ottaisi? Jos on ihan pieniä lapsia, sanoisin että isompia. Meillä kävi surullinen tapahtuma, kun keskimmäinen taitamattomuuttaan tappoi yhden kotilovauvan tarttumalla liian kovakouraisesti ja kuori murtui. Sen jälkeen kukin osasi käsitellä äärettömän varovaisesti kotiloita, mutta kotilovauvan kohtalo suretti.

Mistä näitä saa? Sadesäällä on paras aika lähteä jahtiin. Teiltä, pusikoista ja pihalta lehtien alta. Kahden vuoden kokemuksella sanoisin hyvän määrän olevan 2-7 riippuen asumuksen ja kotiloiden koosta. Kotilot tykkäävät kavereista ja yksinäinen kotilo on onneton.

Miksi kotilot?

Ensinnäkin kotilot ovat varsin veikeitä ja hauskoja tapauksia. Niiden touhuja tuijottelee aikuinenkin ihan mielellään. Lisäksi kotiloista huolehtiminen opettaa lapsille eläimen tarpeisiin vastaamisen, huolehtimisen ja varovaisen käsittelyn.

Kotilo on varsin helppo ja vaivaton hoidettava. Riittää, kun niiden ”terraarion” puhdistaa ainakin joka toinen päivä, mieluiten päivittäin, ja vaihtaa ruuat. Helposti pilaantuvat kannattaa vaihtaa päivittäin ja todella nopeasti pilaantuvat, kuten liha, poistaa saman päivän aikana.

Kotiloissa voi piillä tauteja, jonka vuoksi niiden käsittelyn jälkeen huolellinen käsienpesu on suositeltavaa. Meillä lapset mielellään antavat kotiloiden vaeltaa käsissä ja käsivarsissa, jonka vuoksi pidämme tarkkaan huolta käsien pesusta.

Mitä kotilo tarvitsee? Koti ja käsittely

Terraarioksi riittää vauvakotiloiden kohdalla iso, tyhjä karkkilaatikko. Vauvat eivät välttämättä löydä ravintoa liian suuressa ympäristössä. Kanteen porataan ilmareiät ja sen pohjalla tulisi olla turvetta muutama sentti. Isommille kotiloille käy muovilaatikko, jonka kanteen jälleen ilmareiät. Riippuu itsestä ja tilasta minkäkokoisen haluaa, mutta näille riittää mainiosti 30x40x19 laatikko.

Terraario sijoitetaan niin, ettei siihen osu suora auringonvalo. Asumuksen voi sisustaa miten itse tykkää. Joko oksilla ja muilla luonnonmateriaaleilla tai jos oikein haluaa panostaa, esimerkiksi muovisilla akvaariotarvikkeilla. Kotiloiden asumuksen materiaalit ovat hyvä olla puuta tai muovia, sillä ne hengaavat mielellään katossa, mutta saattavat tipahtaa sieltä. Jos kotilo tipahtaa kovan materiaalin päälle, sen kuori saattaa murtua ja kotilo kuolee.

Kotilo nauttii kosteudesta! On tarpeen suihkutella suihkepullolla asumus päivittäin ja pitää turve kosteahkona. Kotilot myös pitävät matalista kylvyistä, mutta pään pitäisi yltää pinnan ylle ja ihan pienet hukkuvat helposti, joten tässä pitää olla tarkkana. Meillä kotilot ovat saaneet välillä pieniä hengailulammikoita pakasterasian kanteen samalla, kun asumus siivotaan.

Kotilon ruokinta

Kotilo on lähes kaikkiruokainen. Marjat, peruna, porkkana, salaatti, kurkku, paprika, tomaatti, suurin osa hedelmistä. Jotkin ovat kuitenkin kotiloille myrkyllisiä kuten sipuli, joten jos et ole varma sopivuudesta, älä anna. Hedelmistä sitruuna ei happojensa puolesta sovi, mutta ainakin meillä omena, mandariini, vesimeloni ja banaani ovat suosittuja.

Lihaa voi antaa 1-2 kertaa kuukaudessa. Muista kuitenkin poistaa aika pian pilaantuva liha! Annoimme kerran ehtoopuolella jauhelihaa kotiloille ja unohdimme yön yli. Seuraavana päivänä jopa teelusikallinen helteessä ollutta lihaa haisi mädälle ruumiille ja yökkien sain heitettyä lopun lihan taloyhtiön bioskaan. Kotiloilta meni vaihtoon turve ja koko asumus puunattiin huolellisesti.

Kalkki on todella tärkeää! Kotilon kuori kasvaa ja uudistuu kotilon mukana ja siihen tarvitaan kalkkia. Seepiansuomu on helpoin ja varmin tapa varmistaa kalkinsaanti.

Mitä se kustantaa?

Lehtokotilo on verrattain halpa lemmikki. Muovilaatikko n. 5 e, luonnonturve rautakaupasta n. 5 e (ja tästä säkistä muuten riittää loppuelämäksi). Seepiansuomu on ainoa kalliimpi, n. 7 e. Joskin siitäkin riittää vuosikausiksi eteenpäin. Ruokiin menee mitättömän vähän.  Yleensä annamme siitä mitä sattuu jääkaapissa olemaan tarjolla: kurkkua, omenansiivu, vähän salaattia. Vaihdellen ruuanlaitosta riippuen perunaa, porkkanaa, satunnaisesti teelusikallinen jauhelihaa yms. Lehtokotilon pitokustannukset seuraavina vuosina ovat parinkympin alkupanostuksen jälkeen todella mitättömät. Silti niistä riittää iloa ja seurailtavaa jokainen päivä! Joten jos lapsi kaipailee lemmikkiä, mutta oikein tiloja tai ylimääräisiä masseja ei ole, tämä on helppo ja halpa tapa saada lapselle lemmikki.

Lisää kotilonhoidosta täältä: http://hoito-ohjeet.blogspot.com/p/kotilot.html