Jokin aika sitten sain kouriintuntuvan muistutuksen siitä, että kannattaa miettiä mitä ja miten lapselle sanoo. Pikkuinen ei vielä osaa tehdä eroa kielikuvan ja todellisen kehotuksen välillä, kuten sain hivenen ällöttävästi todeta.

Kuopus, 2 v, löysi keittiöstä pikkuruisen hämähäkin ja halusi ottaa kädelle, mutta liiskasi sen vahingossa.

Kuopus: ”Voi ei, oi EI!”

Minä: ”Liiskasitko sen vahingossa?”

Kuopus: ”Joo-o!”

Minä: ”No voi ei. Se tuli sitten tiensä päähän.”

Kuopus: ”Joo-o.”Ja hieroi sen liiskaantuneen hämähäkin päähänsä.

Mitä teillä on otettu ja toteutettu kirjaimellisesti?