Poikia, pitsiä ja olkaimia – lasten asujen historiaa osa 1

Henkselihousut ja kauluspaita juhlapukuna? Toimii 2000-luvulla, mutta etikettimoka 1800-luvulla.

Viiden vuoden äitiyden aikana niin lasten vaatettaminen kuin oma vaatemakukin on vaihdellut. Esikoisen kohdalla en juuri piitannut mitä vaatetta oli päällä, kunhan oli käytännöllistä. Pojan synnyttyä hurahdin ensimmäistä kertaa. Jostain syystä aiemmin karsastamani Kappahlin Newbie maalaisromanttisine mallistoineen iski ja lujaa. Olihan meillä nyt talossa pikkuisäntä, jolle pukea olkainhousuja.

Heti nimenantojuhlasta eteenpäin meillä on pojan juhla-asuna käytetty henkselihousut ja raita- tai ruutupaitaa. ”Miten hieno juhla-asu ja muotia parinsadan vuoden takaa!” ajattelin. Minusta se näytti harkitulta ja oli lähes verrannollinen aikuisten miesten juhlapukuun. Toinen ihastumani vaihtoehto oli pitsikauluksinen body ja samettihousut. Fiilistelin miten entisaikojen juhla-asu näyttikin arvokkaalta!

Todellisuudessa 1800-luvun ihmiset olisivat pöyristyneet paremmissa piireissä jos olisin pelmahtanut juhliin lapsi tavallisen väen tapaan puettuna. Asu jäljittelee enemmänkin paitaressu-kauden päätyttyä arkiasua vähän isommilla pojilla kuin parempaa juhlapukeutumista.

Tämäkö asuksi arvokkaisiin kekkereihin? Miten rahvaanomaista!

1800-luvun juhlapukuna puettiin itse asiassa innokkaasti merimiespukua. Merimiespuku piti pitkään pintansa parempana asuna ja vielä itsellänikin oli sukulaisen ompelema vaaleanpuna-valkoinen seilorimekko juhlapukuna 1980-luvulla. Harmillisesti kotialbumista ei löytynyt tästä yhtäkään kelvollista kuvaa.

Nyt ollaan lähempänä juhlapukua. Tämä mekko enisi läpi jopa 1800-luvun yläluokassa.

Pitsien kohdalla oltiin vähän lähempänä totuutta, mutta oikeammin muutamaa sataa vuotta kauempana. Satojen vuosien ajan niin tytöt kuin pojat puettiin noin viisivuotiaiksi miniatyyrikopioihin aikuisten naisten vaatteista. Oikein pramealla pojalla saattoi olla jopa leveä vannehame.  Tapa oli ainakin 1500-luvulta 1700-luvun lopulle, kunnes merimiesasu syrjäytti sen 1800-luvulla. Pitsiä olikin ollut omalla pojalla liian kitsaasti!

More is more, tuumaisi renessanssin yläluokka. Pelkkä pitsikaulus on joko köyhää tai kitsasta.

Miten teillä? Löytyykö vaatekaapista jokin menneisyyden lempisuunta, jonka menneisyyttä ei ole sen kummemmin mietitty, mutta kuitenkin pidätte siitä juuri sen historiallisen näkökulman vuoksi? Tai oletteko itse ommelleet lapselle asun jäljitellen jotain tiettyä aikakautta?

Lähteet:
Kaari Utrio: Perhekirja Eurooppalaisen perheen historia
Terttu Kaivola: Lasten juhlat rotinoista rippikouluun
Ville Hänninen, Juri Nummelin, Elina Teerijoki: Retrovauvat Suomalaista lasten historiaa

2 thoughts on “Poikia, pitsiä ja olkaimia – lasten asujen historiaa osa 1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s