Aikaa lähtöön 5 minuuttia ja vaatteet pukematta, lelupäivän lelu kadoksissa ja aamupala vaiheessa? Vanhempi huutaa, lapsi hämmentyy ja matkaan päästään puoli tuntia myöhässä. Perillä huomataan, että turvalelu jäi sittenkin eteisen naulakon alle.

Kuulostaako tutulta? Pahimmillaan karjuin ja huusin, kun useista kehotuksista huolimatta pukeutuminen ei edistynyt, lapsi vitkutteli vessassa ja kaikki tavarat olivat kadoksissa. Esikoinen purskahti itkuun ja keskimmäinen hoki silmät suurina: ”Ei hätää äiti! Ei hätää äiti.”. Lopulta pohdimme miehen kanssa, että tämä ei voi jatkua. Tiedostin tekeväni väärin ja koin olevani kelvoton äiti. Aamuisin itketti ja hävetti oma käytös. Aloimme pohtia miehen kanssa, miten muuttaa aamut sujuviksi.

Ensin yritimme nousta sen kuuluisan vartin aiemmin. Se auttoi toisinaan, muttei tuonut ratkaisua aamujen kaaokseen. Lopulta keinot alkoivat löytyä.

1. Ei huutoa. Heipat sanotaan hyvillä mielin ja halauksin. Jos myöhästytään hieman, se on pieni hinta siitä, että kaikilla on hyvä olo. Jos sorrun välillä kuitenkin huutamaan lapsille, vedän henkeä ja sanon: ”Äiti teki väärin, kun huusi. Nyt äiti auttaa teitä, eikä huuda enää yhtään.”. Ääneen lupaaminen auttoi rauhoittumaan ja pitämään lupaukseni.

2. Valmiit vaatepinot jo illalla. Ulkovaatteita ja kenkiä myöten. Mitään ei tarvitse etsiä, mikään ei ole hukassa. Vaatteet puetaan kerralla päälle eikä muun tekemisen lomassa. Näin mm. tavaroiden kuljettelua rakastava kuopukseni ei pääse piilottamaan niitä.

3. Kerhoreput on pakattu valmiiksi kerholelua myöten. Reput odottavat eteisessä. Vesipullot täytetään ja eväät tehdään heti ensimmäisenä aamulla. Jos keksitte eväitä mitä tehdä jo illalla odottamaan, vinkatkaa ihmeessä kommenteissa!

4. Autan pukemisessa tai puen lapset kokonaan. Viisivuotias esikoiseni osaa kyllä pukea, mutta luonteeltaan haaveileva ja verkkainen lapsi unohtuu leikkimään vaikka sormillaan ja pukee sukkahousuja seuraavat kymmenen minuuttia. Hänellä on taidot, muttei valmiuksia. On minun tehtäväni auttaa, kunnes pukeminen sujuu itsestään.

5. Aamupiirretyt pois, kun aletaan valmistautua. Joskus huusin esikoiselle kun hänen piti pukeutua katselun lomassa. Eihän siitä mitään tullut, ruutu hypnotisoi. Pahimmillaan olin suorastaan passiivis-aggressiivinen napsauttamalla television pois ja pukemalla lapsen mitään sanomatta. Nyt sanon: ”Piirretyt taitavat nyt haitata aamua. Laitetaan ne pois ja katsotaan loppuun illalla. Äiti auttaa sinua.”.

6. Aamupala on päätetty edellisenä iltana. Lapsi saa valita kahdesta, korkeintaan kolmesta vaihtoehdosta. Joskus sorruimme antamaan vahingossa liikaa vaihtoehtoja, koska lähteviä lapsia on kaksi. Iskee annoskateus puolin ja toisin, kohta on sen seitsemää sorttia tarjolla ja aamiaisessa kestääääääää…

7. Tarvittaessa aamiainen syödään matkalla. Huom! Autossa pureskeltavan ruuan syömiseen sisältyy pienillä lapsilla aina tukehtumisriski. Turvallisimpia ovat joko kaupan, tai uudestaan täytettävät smoothiepussit, joita esim. Ipanainen myy. Sinne voi kaataa jogurttia tai lusikoida nopeasti soseen.

8. Keittiön siivoaminen jätetään iltaan. Inhoan sekasortoa, mutta jos aamulla ei jää aikaa, mielenterveydelle pienempi paha on siivo kuin myöhästyminen. Jos kuitenkin teillä toimii paremmin pieni myöhästyminen ja siisti keittiö, toimikaa niin! Pääasia on vähentää stressiä.

Rutiinit löytyvät ja sitten helpottaa. Kaikki tämä ei onnistunut käden käänteessä. Tuli katastrofiaamuja huutoineen ja kadonneine tavaroineen. Mutta mitä rutiininomaisemmin aamut sujuivat, sen vähemmän oli kiirettä ja stressiä. Parhaimmillaan kaikki sujuu kuin rasvattu ja ollaan hyvissä ajoin lähtövalmiina, eikä viime tingassa jolloin paraskin valmistelu muuttuu kaaokseksi.

Nyt kerho on jatkunut lapsilla. Viime syksyn ja talven kamalat, mustat aamut ovat toivottavasti menneisyyttä. Pyrin väsyneenäkin iltaisin muistamaan nämä keinot ja meiltä lähtee aamuisin iloisia lapsia ja tyytyväisiä vanhempia. ❤

Mitkä ovat teidän keinot aamukaaoksen katkaisuun?