Puolitoistavuotiaamme on äärettömän kekseliäs ja taitava. Hän oppii tarpeettoman nopeasti ja turhan taitavasti ikätasoonsa nähden. Itsesuojeluvaistoa ei ole vielä kuten isommilla, joten vähän väliä saa olla sydän syrjällään.

Kirjoitin jo aiemmin miten hän oppi kiipeämään tuolien ja muiden korokkeiden avulla haluamaansa tavoitteeseen, kuten kännykän kimppuun. Hyvästi kännykkä.

Nyt kuopus aiheutti lievän sydänkohtauksen tuomalla isosiskon yläsängystä leluja alas. Hän osaa siis paitsi esteistä huolimatta kiivetä sänkyyn, näemmä myös kivuta sieltä alas. Kai se on sinänsä onni, että alas tullaan portaita pitkin eikä pää edellä, mutta hieman hirvittää mahdollisuus tipahtaa. Olemme laittaneet jumppamaton esteeksi, mutta kuopus kipuaa joko jakkaran avulla, tai pujottelee veljen sängystä portaille ja kiipeää siitä kuin pikku apina ylös. Ja muuten kiipeää vikkelästi! Se on yksi sekunti poissa silmistä ja lapsi on kahden metrin korkeudessa.

Viimeisin taito laittaa toden teolla kärsivällisyyden koetukselle. Hän on oppinut kiemurtelemaan pois vaipasta. Ei väliä, onko päällä kesto-, teippi- vai housuvaippa tai onko siinä päällä vielä body ja sukkahousutkin. Pah, hidasteita! Kaikkein hauskinta on toki päästä pikaisesti eroon kakkavaipasta. Pyllyn voi pyyhkiä kätevästi vaikka olohuoneen mattoon. Mitäpä sitä parempaakaan tekemistä aurinkoisena syyspäivänä, kuin kuurata mattoa?

Tätä edeltävänä kertana kuopus karkasi vaipasta, juoksi sänkyymme ja hekottaen pissata lorotti pitkin petiä. Ilman muuta olimme juuri paria päivää aiemmin juuri vaihtaneet puhtaat liinavaatteet ja ihan vähän vain kiroilin mielessäni pestessäni kaiken petauspatjan suojusta myöten. Oli muuten kova yö futonilla ilman petauspatjaa. Taapero nukkui onnellisena pehmoisessa pinnasängyssään.

Mitenkäs Houdinin sukua olevalle taaperolle saisi vaipan pidetyksi päällä? Vinkkejä otetaan vastaan!

Tämän erän äiti voitti: Body, sukkahousut ja haalari. Lapsi jaksoi kokonaiset 10 minuuttia taistella vaatteita pois ennen kuin maailmanlopun raivo iski. Äiti lohdutti kiukkuista lapsukaista ja mielessään sanoi ”Lällällää!”.