Esikoinen aloitti kuumeella ja yskällä viikko sitten lauantaina. Pian pikkuveikka seurasi perässä. Sitten kuopus. Eilen kuopuksella oli vielä reilusti kuumetta, tänään tauti vaikuttaisi vihdoin alkavan väistyä.

Sairastaminen on totta vie ikävää, mutta vielä ikävämpää se on tylsistyneen ja keskenään kinastelevan lapsikolmikon kanssa. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän kipeitä ja väsyneitä eikä pienin ymmärrä, miksei ovesta pääse ulos leikkimään edes takapihalle. Tiukkaa se tekee kolmivuotiaalle keskimmäisellekin. Ehkä kaikkein tiukinta äidin hermoille.

Ruutuajat unohdettiin sairastamisen kolmantena päivänä. Leffoja on katsottu Pikku kakkosen lisäksi parikin päivässä. Ekapeli ja Pikku kakkosen peli pyörivät tabletilla.

Tottuneesti ohjasin leikin alkuun, mutta turhautunut yksi- ja kolmivuotias alkoivat pian sabotoida isosiskon leikkiä. Tai sitten he alkoivat tapella keskenään. Lelu, joka on sisaruksen kädessä, on takuulla parempi kuin mikään muu asunnosta löytyvä tavara.

Askartelimme useana päivänä, kunnes lapset alkoivat marista, etteivät enää jaksa. Maalasimme sormiväreillä, leikkasimme kaupan esitteestä kuvat ja leikimme kauppaa, askartelimme kerrostalot isompien kanssa kuopuksen uinaillessa. Lopulta keittiössä iski lapsikato kun aloin kaivaa askarteluja esille.

Aloitimme jatkuvasti uuden leikin, koska lapset alkoivat kyllästyä samoihin leluihin. Iltaisin asunto oli kaaos, sillä en ehtinyt siivota sitä mukaa, kun uusi leikki aloitettiin. Leikkiä varten luonnollisesti ensin kumotaan kaikki laatikosta lattialle ja sitten poimitaan mieluisimmat. Ja meillä on kahdeksan laatikollista leluja.

Epätoivoissamme ostimme miehen kanssa pinon lastenelokuvia päivien kuluksi ja onnekseni bongasin edullisesti sammakkopelin ja pari Disney prinsessa-nukkea. Nämä viihdyttivät pari päivää.

Viimeisenä keinona olisimme lasten jo vähän toivuttua leiponeet. Mutta arvatkaapa kuka sairastui seuraavana? Äiti tietysti, tämän potilaslaivan kapteeni. Onneksi äideillä ei oikeastaan ole aikaa sairastaa, joten jotta äitiparkakin saisi edes hieman levätyksi, palasimme lähes rajoittamattomaan ruutuaikaan. Lahjon lapset hiljaiseksi välipaloilla, jotka koostuvat mehusta, popcornista ja makeisista. Niinpä äidin tehtäväksi jää vain toimia kokkina, erotuomarina, viihdyttäjänä, pyllyn pyyhkijänä, vaipanvaihtajana, siivoojana, talonmiehenä ja yleisesti jokapaikanhöylänä.

Miten teillä sujuu pitkään sairastaessa, kun seinät jo kaatuvat päälle? Jaa vinkkisi ihmeessä, sillä syksystä kevääseen lenssukausihan on vasta korkattu!