Tätä selviteltiin tänä aamuna. Olimme saaneet joitain vuosia sitten perinnöksi sievän maljakon, jota kuvittelimme metalliseksi. Niinpä se olla killitti vitriinissä pienten käsien ulottuvilla. Itse olin vessassa, mies suihkussa, ja kuopus kävi jälleen näpistämässä vitriinistä jännittäviä vanhoja tavaroita. Kuulin vessaan pienen helähdyksen ja esikoisen ilmoituksen:

– Sisko oli vitriinillä!

Mutten ollut huolissani. Olimmehan siirtäneet kaiken särkyvän ylemmille tasoille. Saapuessani olohuoneeseen kuopus istui sohvalla ja särkymättömäksi luultu maljakko oli jalastaan pirstaleina. Sen rikkoutuminen oli ollut kuulemani helähdys.

Mies ehätti suihkusta apuun ja hätistelimme lapset pois. Imuroimme pikkuruiset sirut supervarovasti, jotta näkisimme milloin kaikki isommat palat ovat löytyneet. Paitsi etteivät ne löytyneet. Vasta silloin tajusin, että ensimmäinen paikka etsiä olisi tietysti ollut suu. Kipaisin lastenhuoneeseen ja kauhukseni sain noukkia lasinsirpaleita pienokaisen suusta. Vapisevin sormin kokosin maljakon jalkaa.

Kaksi palaa puuttui. Kaksi puolikkaan kynnen kokoista palaa.

Vaikka nuohosimme taskulampun kanssa olohuoneen sohvan, maton, verhot, lasten vaatteet, lattian, kaiken mahdollisen!, palaset eivät löytyneet. Eivätkö ne ole löytyneet vieläkään vaikka olen puunannut olohuoneen sentti sentiltä.

Yhteys terveydenhuoltoon

Aloin soittaa paniikissa terveysasemalle, terveysneuvontaan ja lopulta neuvolaan, kun muualta ei saatu kuin takaisinsoittoaikoja. Itkua vääntäen selitin tapahtuneen ja saimme ohjeistuksen mennä oman terveyskeskuksen päivystykseen. Itse olisin ollut lähdössä renkaat ulvoen sairaalaan, vaatinut ultrausta, tähystystä ja liudan lääkäreitä ja kirurgeja leikkausvalmiuteen.

Niinpä mies lähti vauvani, – kyllä, puolitoistavuotiaasta tuli välittömästi pieni vauvani, kanssa terveyskeskukseen ja minä jäin kotiin isompien kanssa itku kurkussa odottelemaan jatkoa.

Onneksi ei tarvinnut odotella pitkään. Terveyskeskuksesta konsultoitiin lastenlääkäriä ja ohjeet ovat seurata vointia muutama päivä. Jos lapsi alkaa oksentaa verta tai muuttuu tuskaiseksi, sitten sairaalaan. Meillä on siis jännittävä viikonloppu tiedossa.

Mikäli epäilette lapsenne nielaisseen lasinsirpaleen, olkaa välittömästi yhteydessä terveydenhuoltoon. Lääkäri voi arvioida lapsen iän ja sirpaleiden määrän ja koon perusteella jatkotoimenpiteet. Meillä ohjeistuksena on vain seuranta.

Mitäs teidän viikonloppusuunnitelmiin kuuluu?