Juuri ennen kuin neuvoloihin meni sulku päälle, oli kuopuksen kaksivuotisneuvola. Pikkuruiseni on kasvanut alle nelikiloisesta rääpäleestä kymmenkiloiseksi, sutjakaksi kaksivuotiaaksi. Äidin ylpeydellä seurasin hänen saavutuksiaan ja lyhyitä puheenparsia terveydenhoitajalle. Kasvuakin oli tullut hienosti alle nelikiloisesta rääpäleestä kymmenkiloiseksi, melkein 85 senttiseksi sutjakaksi neidiksi. Viimeiseksi oli ikävin, eli päänympäryksen mittaus. Kuopus marisi vastaan, kunnes kuijotti synkkänä eteensä pakon edessä. Terveydenhoitaja mittasi, tarkisti mitat ja mittasi uudestaan. Ja uudestaan.

– Tässä ei nyt ole tullut yhtään kasvua, hän sanoi.

Mitattiin vielä kerran huolellisesti. Lukema ei muuttunut miksikään. Pienokaisen pää oli täsmälleen samoissa mitoissa kuin reilu puoli vuotta sitten.

Ihana, normaalisti huoleton ja hyväntuulinen terveydenhoitajamme muuttui vakavaksi. Neuvottelun jälkeen sovimme, että otetaan kesäkuussa kontrollimittaus.

Mitä tämä voi tarkoittaa, siitä hän ei sen kummemmin vielä puhunut. Mutta näin, että hän oli huolissaan.

Me kiitimme, sanoimme heipat ja menimme leikkipuistoon isän ja sisarusten luokse. Kun sain kuopuksen leikkimään siskon ja veikan kanssa, annoimme miehen kanssa googlen laulaa. Kehitysviivästymä, kehitysvamma, kallonsisäinen paine, luutumishäiriö, kallon avausleikkaus… Rivit vilisivät silmissä.

Kuopus on todella etevä, nokkela ja näppärä, joten kehitysvamman saattoi heti sulkea pois. Kyseessä on siis joko kallonsaumojen ennenaikainen luutuminen, jostain syystä hetkellisesti hidas kasvu, tai jotain muuta. En tiedä mitä.

Ihana, ihana tuttavamme, joka opiskelee lääkäriksi, tutki pienokaisen pään. Hän lohdutti, että pää ja kasvot ovat kauniin symmetriset, ei mitään merkkejä kallon liian aikaisesta luutumisesta. Joskus lapset vain kasvavat pyrähdyksittäin ja eri tahtiin kuin tilastot. Luultavasti kyse on siitä. Toivon mukaan. Kesäkuuhun on vielä aikaa ja toivottavasti tuolloin mitataan isompia senttejä.

Tällä hetkellä emme tiedä mistä voisi olla kyse. Seuraamme ja odotamme. Toivon mukaan ja todennäköisesti kyse on vain kasvuviivästymisestä. Lapset kun eivät tuppaa kasvamaan käyrien mukaan vaan omaan tahtiinsa. Toivon mukaan seuraavassa mittauksessa millejä on tullut eikä syytä huoleen. Mitä teillä on selvinnyt samanlaisessa tilanteessa?